Maailmanrakennusprojekti

Hae
Hrossagriðin keisarikunnan vaakuna: takajaloilleen nouseva hippogriifi pyöreässä kentässä

Keisarillinen valtionportaali

Hrossagriðin keisarikunta

Hevosten turvapaikka ja rauha, joka pannaan täytäntöön

Raja, jolla takaa-ajo päättyy

Kaikki, mitä keisarikunta tekee täällä asuvien ihmisten ja niiden eläinten hyväksi, joiden mukaan se on nimetty.

Merkintä I · Perustava merkitys

Miksi keisarikunta kantaa tätä nimeä

Merkitty keisarilliseen rekisteriin

Hrossagriðin nimi ei tule sen hevosista. Se tulee sen sanasta grið — taattu rauha, turvallinen kulku, armo, turvapaikka — ja niistä hevosista, jotka määrittävät, kenelle turvapaikka kuuluu. Nimeä ei valittu. Sen antoivat viikinkiajalla muinaisskandinaavin puhujat, joiden mielestä laki, joka myönsi hevosille suojatun rauhan, oli naurettava.

Heillä oli sille kaksi sanaa. Hrossaþrælar — hevosorjat — heitettiin ihmisille. Hrossagrið ivasi sitä, mitä heidän lakinsa teki: se paikka, jossa hevonenkin saa oikeudellisen rauhan. Ihmisiin suunnattu loukkaus kuoli riidan mukana. Se, joka nimesi tuomiovallan, ei kuollut: ulkopuoliset, jotka eivät olleet koskaan olleet riidassa osallisina, kuulivat vain suoran kuvauksen — maa, joka suojelee hevosia — ja käyttivät sitä sellaisena. Hrossagrith-kansa tiesi tarkalleen, mistä se oli peräisin, ja otti sen silti omakseen.

Ihmisen suojelu on vaillinaista siellä, missä hänen hevosensa, liikkumisvälineensä, toimeentulonsa tai kotimatkansa voidaan yhä ottaa haltuun, pahoinpidellä, uuvuttaa tai käyttää painostuskeinona.

Merkintä II · Osastojen rekisteri

Palvelut ja tiedot

Kaikki, mitä keisarikunta pitää kirjattuna täällä asuvia varten

Merkintä III · Valtio

Mikä keisarikunta on

Väestö, valtiosääntö ja luonne

Nykyinen Hrossagrið on inhimillinen kansakunta ja hyvin moninainen sellainen: sen väestö polveutuu lukuisista kansoista, jotka ovat vuosisatojen kuluessa yhdentyneet muuttoliikkeen ja turvapaikan kautta. Hevoset ja muut hevoseläimet ovat suojeltuja eläviä olentoja, seuralaisia ja työtovereita sekä keisarikunnan tieliikennekulttuurin perusta. Ne eivät ole väestö eivätkä hoida mitään inhimillistä poliittista virkaa.

Valtiosäännöltään keisarikunta on eudaimonokraattinen diarkkinen monarkia: kaksi tasavertaista kruunua, Ohjaava ja Vartioiva, jotka hallitsevat sellaisen filosofian mukaisesti, joka mittaa toimintalinjaa sillä, mitä se rakentaa ja mitä se tuhoaa koko elämän laajuudelta, eikä sillä, mitä enemmistö sattuu haluamaan.

Historiallinen totuus. Keisarikunta ei kirjoita historiaansa uudelleen, pyyhi sitä pois eikä kaunistele sitä poliittisiin tarkoituksiin. Sen kirjaus omista onnistumisistaan, epäonnistumisistaan, vääryyksistään ja kiistanalaisista päätöksistään on tarkoitettu paikkansapitäväksi, ja historiaosasto ilmoittaa oman rekonstruktionsa rajat sen sijaan, että salaisi ne.