Liikenne ja tiet

Hrossagrið ei pohjimmiltaan halua tavanomaisia autoteitä. Sen yleiset tiet on rakennettu ratsastettavien ja valjastettujen hevoseläinten ympärille, ja jokainen tielle tuleva eläin kantaa tiestatusmerkkiä, joka ilmoittaa, mitä muiden tienkäyttäjien on sen suhteen tehtävä.

Hrossaway

Poikkeus ja syy sen olemassaoloon

Keisarikunta on olemassa myös todellisessa maailmassa. Se tarvitsee tuontia, vientiä, lääkkeitä, teollisuuslaitteita, raaka-aineita ja kansainvälistä kauppaa. Se voisi periaatteesta kieltäytyä kaikesta moottoroidusta tavaraliikenteestä — ja vahingoittaa siten talouttaan, vaikeuttaa lääkintälaitteiden saantia ja synnyttää paljon uutta vahinkoa. Se olisi outo lopputulos järjestelmälle, jonka koko tarkoitus on tuhon vähentäminen.

Hrossaway on tästä syntynyt kapea poikkeus: suljettu moottoroidun tavaraliikenteen tie, joka kulkee kansainvälisestä satamasta tai rajan tavaraliikennepisteestä tiettyyn siirtokuormausterminaaliin. Kuorma-auto ajaa sisään. Se puretaan. Sieltä tavarat jatkavat rautateitse tai raskailla hevosvetoisilla tavaravaljakoilla. Periaatetta ei hylätä, eikä siitä myöskään tehdä itsetuhoista opinkappaletta.

Rautatiet

Pitkän matkan liikennettä, suurnopeuksista ja sähköistä — eikä mitään muuta

Rautatiet on jo kirjattu rekisteriin. Keisarillinen tie- ja ajajakoodeksi rajoittaa keisarikunnan koneellisen julkisen maaliikenteen pitkän matkan suurnopeuksiseen sähköiseen rautatieliikenteeseen omilla pääradoillaan. Ei ole metroa, maanalaista kaupunkirautatietä, raitiotietä, esikaupunkien lähiliikenteen rautatietä, kevytraidetta, paikallista pikaraideliikennettä eikä diesel- tai höyryliikennettä. Rautatie hoitaa matkat kaukaisten alueiden ja pääasiallisten asutuskeskusten välillä; liikkuminen asutuskeskuksen sisällä sekä aseman ja sitä ympäröivän kaupunginosan välillä tapahtuu jalan, ratsain tai hevoseläintä taluttaen taikka hevoseläimen vetämällä ajoneuvolla.

Sama koodeksi erottaa nämä kaksi verkkoa fyysisesti toisistaan. Suurnopeusratakäytävät pidetään erillään hevoseläinten teistä, asutuksesta, laitumista ja yleisistä poluista, ja yleinen tie ylittää käytössä olevan suurnopeusradan vain eritasosillalla tai alikululla. Tasoristeyksiä, tiellä kulkevaa raideliikennettä, jaettua raitiotiepintaa tai sekakäyttöistä raide- ja hevoseläinkäytävää ei sallita. Asemat, tuloväylät, lastausalueet ja huoltopihat suunnitellaan niin, etteivät junan melu, ilmavirta, tärinä, valaistus, puomit, väkijoukot ja äkilliset liikkeet aiheuta vältettävissä olevaa vaaraa hevoseläimelle.

Vaunut ja hätäkuljetus

Missä sitovat yksityiskohdat sijaitsevat

Valjakkotyötä sääntelee kokonaisuudessaan keisarillinen työssä käyvien valjakkohevoseläinten hyvinvointikoodeksi: passit, sertifiointi, työmäärä ja lepo, säärasitus, reitin turvallisuus, valjaat, päitsien kiinnikkeet, tiestatuslevyt, valaistus ja maanpinnan opastuslamput. Sairaankuljetusvaunuilla on oma tekninen standardinsa, joka kattaa nopeuden, vähäisen tärinän, jousituksen, hätäkaistat ja liukuväylät.

Lanta

Orgaanisen resurssin virta, ei katujen puhtaanapidon ongelma

Maa, jonka liikenne lepää hevoseläinten varassa, tuottaa lantaa yhdyskuntajätteen mittakaavassa. Arkisto kieltäytyy siksi pitämästä sitä kadunlakaisijoille kuuluvana sivuseikkana ja suunnittelee sen kansallisena orgaanisen resurssin virtana — sen mallin mukaan, jota käytetään jätevesien, kompostin syöteaineen ja maatalouden ravinnehuollon osalta.

Toimintajärjestys on tämä: ensin talteenotto lähteellä, sitten kaupungin puhtaanapito. Säännöllisesti työssä käyvillä valjakkohevosilla on vaunuun kiinnitetyt lannankeruujärjestelmät, jolloin jäte otetaan talteen ennen kuin se päätyy tielle; ratsastettavien ja talutettavien hevosten osalta käsittelijän on kerättävä lanta välittömästi siellä missä se on käytännössä mahdollista, kannettavalla tiiviillä keräysvälineistöllä; ja tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla, vaunujen odotuspaikoilla, tavarapihoilla, talleissa, julkisissa hevoseläinlaitoksissa ja lepopihoissa on vakiomallisia tiiviitä lannansiirtosäiliöitä. Kaupungin hevoseläinkatujen puhtaanapito on edelleen tarpeen — keräyksen ohi menneen lannan, virtsan, vahinkojen, irralleen päässeiden eläinten, yleisötapahtumien ja yleisen pesun vuoksi — mutta sen ei odoteta keräävän jokaista ulostetta käsin. Suunnittelutavoitteena on erittäin korkea talteenotto lähteellä, tiiviisti hallituissa järjestelmissä 95 prosentin luokkaa, ja malli toteaa nimenomaisesti, että tuo luku on koeteltava eikä otettava annettuna. Jos se pitää paikkansa, jopa erittäin hevostiheä pääkaupunki tarvitsee satoja erityisiä katujen puhtaanapitotyöntekijöitä eikä kymmeniätuhansia, koska reittien kattavuus ja puhdistustiheys merkitsevät enemmän kuin kaduille jäävän lannan paljas paino.

Kunnallisilta varikoilta, talleista, vaunuterminaaleista, tavarapihoilta, ratsastuslaitoksista, valtion hevosilta ja maatalouden käyttäjiltä tuleva aines menee alueellisiin hevoseläinten orgaanisen resurssin keskuksiin, jotka erottavat puhtaan lannan katuhiekasta ja epäpuhtauksista ja ohjaavat sen laadun ja paikallisen kysynnän mukaan:

• komposti ja maatalousmaan parantaminen
• pelletöidyt tai kuivatut lannoitevalmisteet
• sienten kasvualustan tuotanto siellä missä se sopii
• anaerobinen mädätys biokaasuksi ja mädätysjäännökseksi siellä missä se on teknisesti tarkoituksenmukaista
• pyrolyysi biohiileksi — ylijäämäainekselle ja hiilipitoiseen teolliseen käyttöön

Jalostettujen lannoitteiden, kompostin, biohiilen ja lannankäsittelyteknologian odotetaan nousevan merkittäviksi vientituotteiksi; märän raakalannan ei, koska se on tilaa vievää ja arvoltaan vähäistä rahtia. Kotimainen maatalouskäyttö on ravinnebudjetoitua eikä rajoittamatonta. Hevosenlanta sisältää hyödyllistä typpeä, fosforia ja kaliumia, mutta liiallinen levitys saastuttaa maaperää ja vesiä, joten valtio kartoittaa alueellisen ravinnekysynnän eikä anna kansallisen hevoskannan muuttua jokien lannoittamisen välineeksi; ylijäämä käsitellään, varastoidaan, siirretään vajeisille alueille tai viedään maasta.

Virtsa tarvitsee oman infrastruktuurinsa, koska se leviää, tunkeutuu pintoihin ja aiheuttaa ammoniakki- ja viemäröintiongelmia. Suurissa hevoslaitoksissa on oltava kavioille turvalliset tarpeidentekoalueet, tarvittaessa imevät tai vettä läpäisevät pinnat sekä tiivis keräys tai hallitut jätevesiliitännät, ja katujen kuivatus suunnitellaan sillä oletuksella, että hevoseläimet virtsaavat toisinaan tielle. Hevosten saastuttamaa pesuvettä ei sellaisenaan johdeta luonnonvesistöihin.

Runsaus ei ole peruste päällystää sillä. Raakalantaa ei saa lisätä tavanomaisiin tienpintoihin, ja jokainen lannasta johdettu aines, jota ehdotetaan tien alusrakenteeseen, kuivatukseen, hulevesien suodatukseen, maaperän stabilointiin tai kaviotien rakentamiseen, on ensin muunnettava standardoiduksi teolliseksi materiaaliksi, kuten biohiileksi, ja sen on sitten läpäistävä kuormitusta, vettä, jäätymistä ja sulamista, pölyä, kestävyyttä ja kavioterveyttä koskevat testit. Kirjattu sääntö kuuluu: jos jokin kuulostaa hyödylliseltä, se koetellaan eikä sitä pyhitetä innostuksesta.

Kaikkea edellä esitettyä pidetään arkistossa toimivana kansallisena mallina eikä säädettynä lakina. Se on kirjoitettu siitä, mitä pitäisi tehdä; mikään lantakoodeksi, resurssikeskusstandardi tai talteenottovaatimus ei ole vielä voimassa.