Hevoset

Keisarikunta on nimetty hevosille kuuluvan suojelun mukaan, ja tämä suojelu on vanhin asia sen oikeudessa. Seuraava ei ole tunteilua: se on päättely, jolla keisarikunta ratkaisee, mitä eläimelle saa ja mitä ei saa tehdä, sekä ne merkit, joilla sen tiejärjestelmä tekee tuon ratkaisun näkyväksi.

Kuolain on esine, joka asetetaan hevosen suuhun ja yhdistetään ohjaksiin, jolloin ratsastaja tai ajaja hallitsee eläintä suun kautta kohdistuvalla paineella. Suurimmassa osassa hevosmaailmaa tämä on tavanomaista. Hrossagriðissä tavanomaiset kuolaimet on yksinkertaisesti kielletty.

Koska hevonen luetaan omaksi elämänmuodokseen eikä jonkun omaisuudeksi, tarkastelu ei voi päättyä siihen, mikä on ratsastajalle mukavaa. Valtion on kysyttävä, mitä hevoselle tapahtuu, otetaanko kivun riski, onko olemassa vähemmän tuhoisa vaihtoehto ja voidaanko eläintä hallita turvallisesti ilman laitetta sen suussa. Kun vastaus on myönteinen, ihmisen mukavuus ei riitä perustelemaan lisäriskiä.

Itse kielto on kuitenkin tätä nykyistä hyvinvointiperustelua vanhempi. Vuonna 1887 keisarinna Ragnhild III, joka tuolloin kantoi Johtavaa kruunua, määräsi keisarillisen varustetutkinnan sen jälkeen, kun valvonnasta oli syntynyt toistuvia riitoja vaunu-, posti- ja ratsupalveluja koskevissa asioissa. Tarkastajat kohtasivat jatkuvasti saman näyttöongelman: kuolain saattoi olla nimellisesti sallittu, vaikka sen todellinen voimakkuus riippui sovituksesta, vipuvaikutuksesta, ohjasvoimasta, ratsastajan tai ajajan käsistä ja siitä, mitä suun sisällä tapahtui. Suurta osaa tästä ei voitu luotettavasti tarkistaa tien varressa eikä rekonstruoida tapahtuman jälkeen, ja ulkoisesti samanlainen varuste saattoi vaikuttaa hyvin eri tavoin.

Vuoden 1889 varustetarkastusuudistus otti siksi Vartioivan kruunun suostumuksella käyttöön tarkastettavan hallinnan periaatteen. Tavanomaisen hallintavarusteen tuli vaikuttaa ulkoisesti saavutettaviin rakenteisiin, olla mitattavissa siinä muodossa jossa se oli todella sovitettu, noudattaa paikan päällä tarkistettavia rajoja ja vapauttaa paine, kun ohjas- tai linjapaine vapautettiin. Suukappaleet suljettiin tavanomaisen hallinnan ulkopuolelle. Säännössä ei koskaan oletettu, että kuolaimeton varustus olisi vaaratonta; siksi nykyinen laki rajoittaa myös turpahihnan leveyttä, vipuvaikutusta, materiaaleja, kiertoa ja paineen vapautumista.

Hyväksyttyihin kuolaimettomiin päitsiin kuuluvat sidepullit, hackamoret, bosalit, cross-underit ja cordeot. Sen, mikä on laillista, määrää keisarillinen varusteita, hillintävälineitä ja hyvinvointia koskeva koodeksi, ja sitä mitataan keisarillisen varustemittausohjeiston mukaan; tiekäyttö lisää tähän vielä omat vaatimuksensa.

Poliisin, sairaankuljetuksen, vuokra-ajon, kuriiripalvelun, eläinlääkinnän, palokunnan, sotaväen ja hallitsijan palveluksen hevoseläimet valitaan sen perusteella, mihin ne todella pystyvät: kestävyys, palautuminen, rohkeus tiellä, luonne, tyyneys liikenteessä, kyky seisoa paikallaan ja liikkua nopeasti, väkijoukkojen ja valojen sieto sekä laillinen kuolaimeton hallinta.

Niitä ei valita puhdasrotuisuuden, näyttävyyden, muodikkuuden tai vaikuttavuuden perusteella. Toimiva pää ja hengitystiet merkitsevät enemmän kuin liioiteltu profiili, ja yksilökohtainen sertifiointi syrjäyttää minkä tahansa rotumerkinnän. Ratsastuspalvelua säännellään erillään valjakkotyöstä keisarillisella ratsupalvelun ja tiepartion koodeksilla.